Jaahas, avopuolisoni eli töllötin näyttää yhtä lempileffaani. Basic Instinct, se ensimmäinen, ja Catherine Tramell, kaipa yksi rasittavimmista ajateltavissa olevista akoista (etenkin miesten näkökulmasta siis, luulen).
Välillä pelkään vaikuttavani itsekin yhtä ontolta. "I use people for what I write." ... Ja rakastan merta, unelmoin mustasta urheiluautosta, enkä ole hankkimassa lapsia.
Tuo lapsille ein sanominen saa naisen varmasti heti kättelyssä vaikuttamaan totaaliselta ämmältä. Olen ajatellut asian niin, että hankin lapsia sitten, kun mieleni tekee niitä niin paljon, että hoitaisin pikkuisia ilolla yksinhuoltajanakin. Eipä ole tullut ihan tuollaista innostusta.
Tavallaan pahimpina päivinä ajattelen olevani hieman muita yläpuolella sen ajatukseni kanssa, että arvostan pikkupersoonia ihan yhtä paljon, vaikka ne eivät ole juuri minun geeneistäni ja minun perseestäni puserrettuja.
Vaikken koe olevani ihanteellinen ihminen kokopäiväiseksi äidiksi, rakastan lastenhoitoa ja lasten kanssa välillä siis oloa. Minkä ilmaisen lastenvahdin kaikki menettäisivätkään, jos alkaisin puskea pikkuväkeä itse...
You bitch on otsikossa myös yhden toisen, todella rasittavan asian takia. Lapsuustuttuni, mies, on vakiintunut hiljan sormusten kanssa. Olen ollut valvemielellä neutraali asian kanssa. Kuitenkin olen nähnyt ihmisestä esimerkiksi tällä viikolla kai jo kolmena yönä unta. Tuon takia ihminen on oudoilla kierteillä pikkuhiljaa valvemielessänikin, ja kaipa yhä oudompia unia tulee vain lisää.
Unissa olen hyväksyvällä ja kiltillä tuulella liittyen parin liittoon. Ja vaimo alkaa itse hämmentää tilannetta, minä kun olen tosiaan unimaailman logiikoilla jatkuvasti paikalla. Tavallaan tiedän tuon vaimon ärtymisen tapahtuvan. Bitcheilyä siis näköjään kiltteydellä.
Unista en välitä tämän enempää kertoa. Itseäni muidenkin unet kiinnostavat paljon, mutta useat ihmiset pitävät noita tarinoita päättöminä ja hyödyttöminä synapsiyhdistelminä. (Mielestäni nuo ihmiset ovat enimmäkseen väärässä.)
Olen huomannut tosielämässäkin kiltteyden ja kummallisten asioiden avulla ämmäileväni. Esimerkiksi se kahden vuoden itkuni... saatan käyttää sitä välillä jonain todisteena siitä, että en ole ihan niin kevyesti asioihin suhtautuva kuin miltä ehkä vaikuttaa. Tosiasiahan on kuitenkin, että tuosta vollottamisesta on jo vuosia, ja muut miehet eivät persoonina ole saaneet minua itkemään.
Olen ollut myöhemmin harmissani korkeintaan yleisestä tilanteestani. Toisaalta tarkemmin ajatellen tuon antiikkisen kahden vuoden aikanakin jo valutin silmiäni paljon lähinnä sen takia, että koin kirjoittaneeni ja taiteilleeni itseni jotenkin aivan liian auki. Tulin liikaa siihen tulokseen, että rakkaus on aina heijastumaa toisen rakkaudesta, ja toinen osapuoli voi periaatteessa olla melkein kuka vain. Aloin kai jo silloin tuntea oloni jotenkin aivan liian ämmäksi. Lakkasin uskomasta juuri siihen oikeaan ja vastaavaa. Ellei tuo ainakin alitajunnassa ollut tapahtunut muuten jo nuorena innostaneissa näyttelemisharrastuksissa, hmm.
Kuitenkin selkeästi useimmiten nykyään olen onneksi aivan hyvillä mielin ja koen vain ymmärtäneeni asiat jo parikymppisenä. Ja saanhan näitä ihania hellyysimpulsseja (ilman kaupankäyntimietteitä) liittyen esimerkiksi Kaunissilmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti