Raha aha aha

Olen jo vähän kierrellyt rahan aihetta. Omistan sille lopulta ihan oman kirjoituksen. Aloitetaan tositarinalla kesältä 2013.

Istumme kaverin kanssa pubissa. Odottelen pääseväni rääkymään lavalle uudestaan ja uudestaan ("Karaoke?" "Oke oke!"). Baaritiskiltä vilkuilee pöytäämme 3-kymppinen mies. Lopulta hän lähestyy ja kysyy suoraan, pääseekö hetkeksi jututtamaan. Mies näyttää täysijärkiseltä, selvältä, ja kysymys on mukavilla elkeillä esitetty. Lisäksi minä ja kaverini saatoimme ihan kaivata uuden ihmisen höpinää. Päästämme miehen pöytään.

Hän kehuu lauluamme, kyselee elämästämme ja kertoilee omastaan. Ilta muodostuu hauskaksi. Uuden ihmisen uudet puheenaiheet ovat virkistäviä. Etenkin kun olen tainnut päästä jo puolen vuoden aikana "miestenhylkäämisessä" siihen vaiheeseen, että ukot kiinnostavat neutraalisti ihmisinä ilman kaunoja tai ennakkoluuloja. Eniten tilanteessa olen kiinnostunut muun muassa kaverini käytöksen tarkkailusta (pysyi meno tyylikkäänä ja samanoloisena verrattuna kaksinolomme tilanteeseen), miehen tarinoista yrittäjäelämästä ja hänen järjettömän kuuloisesta stooristaan liittyen katkenneen jänteen käyttäytymiseen ja sitten sen takaisin metsästämiseen.

Tarinaseppo viipyykin seurassamme ajateltua kauemmin. Vaihdamme itse asiassa jopa paikkaa hän mukanamme. Hieman vauhdikkaammassa paikassa, parin tunnin tuntemisen jälkeen, alkaa tapahtua. Mies osoittaa suorempia kiinnostuksen elkeitä kohtaani. Huvittavasti hän muun muassa tykkää selvästi ja sanoillakin kyttyrää, kun jututan vieressäni toisessa pöydässä istuvaa todella yksinäisen näköistä miestä.

Vaihdamme huonetta paikassa numero 2. Yksinäinen mieskään kun ei välttämättä tuntunut ymmärtävän, etten koko iltaa hänen kanssaan sentään suunnitellut puhuvani, vain pari piilorohkaisevaa sanaa kuin liikkeellelähdön potkuksi.

Yrittäjämies pääsee uudessa nurkkauksessa itse asiaan. Viinaakin on kaikilla jo sopivasti koneistossa. Onneksi kaverini on vieressä neutraloimassa tilannetta. Muuten saattaisin kuumentua paljon enemmän. Mies arvuuttaa palkkatasoaan. Arvaan tonniluokan oikein. Olen jossain määrin haka tässä. Kertoihan mies yrityksestään minun kuunnellessa haukkana. Mies katsoo ylpeänoloisena tiiviisti silmiin. Katson rauhallisena ja tarkkailuuni keskittyen takaisin. Olen oikeasti tietenkin ihan tärinöissäni. Mieleen tulee väkisinkin, mitä kaikkea sellaisella palkalla saa. Silmieni edessä vilahtelevat mukavat puitteet. Mutta etenkin mies vaikuttaa yhä hymyilyttävämmältä...

... Tarkkailukohteelta! En voi uskoa, että tämä kortti otettiin näillä elkeillä käyttöön. Sisäisesti tärisen naurusta niin, etten edes sitten intoudu määkimään mitään seuraavaa: "Olenko vaikuttanut kovinkin rahan perään olevalta? Hitot! Olen suuri romantikko!" Ei huvita siis alkaa hetkellisen kuumakalle-leimahduksen jälkeen vittuilemaan. Tämä leppoisa partaani nauraminen on hauskaa.

Lisäksi optimistinen palkka-arvaukseni ja sen oikeaan osuminen lämmittävät. Mies on aiemmin kertonut leväperän kuuloisista kumppaneistaan. Jos sillä tilanteella pääsee noinkin moniin tonneihin, tuntuu yrittäjyys taas houkuttelevalta. Näen itseni rentoutumassa terassini aurinkolöhössä bloody mary tassussa. Terassi ja muu ovat vain minun käytössäni. Maksan sopestani itse.

Ei varmaan tarvitse sanoa, että emme nähneet miehen kanssa enää tuon baarireissun jälkeen.

***

Rehellisyyden vuoksi voisi mainita senkin tulkinnan, että mies oli yksinkertaisesti vain ylpeä omalla yrityksellään taiotuista rahoista. Voisihan tuohon tapaan kehuskella miehillekin. Kehuskella ilman siis seksiin liittyviä taka-ajatuksia saaden jotain nautintoa ihmisten reaktioista. Tätä vastaan sotii hieman tosin ainakin kyseiseen tilanteeseen liittyen kaverini repäisy "Teillä on selkeästi jokin yhteys! Ikäkin meni oikein..." ja miehen tyytyväisen kuuloinen hymähdysvastaus. Paikassa 1 olin arvannut siis iän heti vuodelleen oikein.

No, oli miten oli. Perseen ostaminen ei onnistu.

Tuo kesän tapahtuma palautui mieleen, kun tuli tässä hiljan pikaluettua Sami Rajakylän Pätkärunoilija. Täytyy sanoa, että oli kyllä enimmäkseen paska kirja. Onneksi vain lainattu. Muutamia hauskoja sanakäänteitä ja plussaa myös rajusta rehellisyydestä, mutta kirjasta jäi mieleen vain pari hyvää ajatusta. "Hei, jaksoinkin lukea koko lätinän, jotta pääsen aukomaan päätäni..." oli tosin ehkä suurin tapahtuma. Jätän huonoja kirjoja kesken, enkä edes häpeä. Hyviin ei jäisi muuten aikaa. Ihmiselo on aika rajallinen, mutta maailman tekstimäärä ei.

Varmaankin kirjan takakannen ehdottelun täyttymättä jääminen osaltaan ärsytti: "Pätkärunoilija voi herättää naislukijassa uinuvan hoivavietin ja nukuttaa miehessä kytevän kateuden." Omaa esikoiskirjaansa nykertelevien muiden miesten kateus varmaan pysyykin unessa. Mutta siis, ei paljon hoivavietit heränneet tyttöystäväänsä pettäneelle, yksin jääneelle, itsensä hoitamisen hyljänneelle ja valittavalle hahmolle, jolla on kuvassa näkyviä nerokkaita teesejä.

"Juuri näinhän se menee", miettii pikkuinen.

Toisaalta ehkä maailmassa jo niin räikeän suuri osa toimii kuin seuraavassa biisissä (löytö, törmäsin sattumalta, Sabotagen tämän tempon kipaleita pystyykin kuuntelemaan):

– Lisää ylimääräst tuskaa ku nykyää luotolle on uus musta –

 

Telkkarissakin taitaa olla useampi ohjelma älynsä hukanneista roinanhaalijoista tai siis shoppaajista.

(Vaikka ei sinällään... Koko maailman velkatilanne alkaa muistuttaa yhtä korttipelilempparia, herttaa: Vältä pistekortteja ja pisteitä [= kuvitellusti velkaa]. Vaihtoehtoisena strategiana koeta haalia pisteitä niin maan saatanasti. Vaihtoehdossa numero kaksi onnistuessasi saat syötettyä kaikki pisteet moninkertaisesti muiden kärsittäväksi.)

Ehkä moni mimmi kärsii kuitenkin siitä, että hämmentävän harvat miehet tuntuvat olevan vapaita mauttomista tuputtamisista ja elintasoleijumisista tai pahemmassa tapauksessa oikein viehättävistä gold digger -ennakkoluuloista. Vaikka onpa tuosta hupiakin. Ääneen tulee naurettua myöhemmin tilanteita miettiessä. Ei vielä ole tapahtunut naurua miesten naamaan suoraan. Tilanteen hämmentävyys ja sitten toisen tarkkailusta kovasti kiinnostuminen ovat hillinneet tarpeeksi. Vaikka olisihan päin naamaa höröttäminen varmaan havahduttavaa.

Tosin nykyään tuntuu muuten tuo raharevoista vainoharhailu ja kaunailu olevan vielä yleisempää kuin "sinisilmäinen" lahjojen ostelu tai tuputtaminen. "Varmaankin kans vain rahan perään" -leima otsassa jo ennen tutustumista ei hirveästi ajatuksena kyllä naurata.