Kirkas

Viinaton viikonloppu, eikä tunnu missään. Ennemminkin olo on vain hyvä tuon asian suhteen.

Etenkin kun... no, meinasin ensin olla kertomatta tätä asiaa. Ensinnäkin, käsittelen sitä jo muualla. Toisekseen, vaikuttaa, että mitä enemmän kerron aikajanakohdistettuja asioita elämästäni sitä varmemmin minut tunnistaa. Kuitenkin blogi olkoon minun. Se ei tunnu omalta, jos tästä hiljenen. Tuntuu esimerkiksi kuin aiemmassa kirjoituksessa olisin oikein ajanut itseni kovan mimmin paatokseen.

Lähimmäiseni on taas terveysasioiltaan hieman huonommassa jamassa. Hän on kyllä selvinnyt ehkä pahemmistakin asioista. Toisaalta toivottavasti en ole noiden selviytymisten tai ylipäätään sairaalan tutuksi tulemisen takia ajautunut johonkin liialliseen varmuuteen. Olen siis varma hänen selviävän tästäkin.

Kuitenkin ihmiselämän rajallisuus ja pienestä kiinni oleminen on ollut taas ajatuksissa. Kuin olisimme kaikki mitä ihmeellisimpiä mieliä vankeina yllättävän hauraissa kehoissa. Ei ole alkoholitkaan sitten näissä tunnelmissa todellakaan kiinnostaneet. Pidä huolta...