Tabula rasa?

Ei lunta maassa ja jotenkin keväinen tunnelma. Johtuu ehkä tuostakin, mutta näen Kaunissilmää kyllä ylipäätään liian harvoin: en pyöritä häntä enää niin mielessäni. Olen suurin piirtein vain tyytyväinen, että hänenlaisiaan ihmisiä on olemassa.

Mahdollisesti toisaalta teen tässä jotain melkein onnistuvaa defenssiä itselleni. "No en hänestä kovin erikoisesti pitänytkään." Mielenrauhasuojaus homman mentyä reisille vinkkailujeni jälkeen.

Tajusin muuten yksi päivä (tai siis myönsin itselleni), kuinka hienoa porsaanreikää pidän yllä tieto-onkeiluja välttäessäni. En ole siis antanut paljon kenenkään tietoon kiinnostuksiani, esimerkiksi juurikin Kaunissilmään liittyen. Lopputulos on, että itse asiassa en tiedä miehen ihmissuhteista oikeastaan mitään. Ohops. Varattujen miehien liehittelijöitä mollailen ja sitten itse mahdollisesti silmään jonkun toisen miestä antaumuksella. Varsinainen tabula räsä, logiikan ja reiluuden suhteen. Tosin uskon osaavani lukea ihmisiä aika hyvin, ja Kaunissilmällä on se eräänlainen yksinäisyys... avoimempi ja selvempi säpsyilykin, joka vain sinkuilla ihmisillä on.

No jaa. Kevään tullen vapaudun myös erääseen tylsähköön asiaan liittyen. Aikaa pitäisi riittää muun muassa vaateinnostuksille. Minulla on kaapit täynnä parin euron torilöytöjä, joita haaveilen muokkaavani tai tekeväni käyttämättä jääneistä kankaista ihan alusta asti uutta. Innostaapa Muodin huipulle (tänään, baila baila) ihan konkreettisesti omassa kämpässä myös laihiksen onnistumista. Olen normaalipainoinen, mutta olen esimerkiksi saanut päähäni, että alan käydä uimassa vasta, kun mahassa ei ole yhtään mitään ylimääräistä. Hohhoijaa, tyhmää. Itseäni esittelemäänhän minä sinne hallille olen menossa. Uimapuku on tosin hassuhko, sportti 2-osainen, jossa joka mahagramma tuntuu korostuvan.

© Konrad Wothe. Can you see my beaver...?