Sneak preview

Tiivistettynä tässä blogissa tulee ilmenemään kuun puolivälissä ja lopussa vinkunaa puutteesta ja sitten kuun alussa aggressiovivahdetta milloin mistäkin. Naiskierron vaikutukset näkyvät jo parin kuukauden teksteissä selvästi. Toisaalta kierto tuntuu siirtyvän aika säännöllisesti kolmella neljällä päivällä aina eteenpäin, joten sääntö noilla aikakohdilla ei tule hamaan tulevaisuuteen pätemään.

Periaatteessa tällä hetkellä minun tulisi poukkoilla tuolla innoissani kuolaten miehiä, mutta eipä ole ihan tapahtunut. Tämä viikko nyt muutenkin oli aika jääkiekkoa, ja hikisten sympaattisten leijonien voittajia ei lähimaisemissa ollut läheskään.

© Tomi Hänninen

Olin tosin eilen baarissa, itse asiassa parissakin. Katseet tuntuvat jotain omaa reaktiota aiheuttaen kohtaavan nykyään lähinnä henkilökunnan kanssa. Etenkin portsarien. Toisaalta olen aikoinaan humalaisia paimentanut itsekin, ja naamani saattaa olla joidenkin ihmisten muistissa. Joka tapauksessa ihan mukavaa tämä täteily ja I feel you -virnuilut puolikyllästyneiden vahtien kanssa, kun silmiin osuu yhtäaikaisesti muiden ihmisten pokailut. Baarikin oli kyllä sellainen, että siellä oli elossa lähinnä eläkeiän lähestyjät tai sitten baarikiertelynsä hiljan vasta aloittaneet (eli sinällään mielenkiintoinen sekamelskapaikka).

Mitä tällä viikolla muuten... olin muun muassa kahvilla kahden 5-kymppisen miehen kanssa. Suunnittelimme rajua seksisessiota. Noot. Törmäsin toisen kanssa kirjastossa ja toinen tuli kahvilla istumaan samaan pöytään. Puhelua muun muassa avaruudesta kuin jossain yhteisessä filosofiakohtauksessa. En enää edes muista, mistä tutumpi mies on tuttu. Minulle on kai tosiaan helppo tulla puhumaan, ja joskus harrastin oikeastaan päivittäin lehtien lukua kahviloissa. Mies työskentelee liikuntarajoitteisten parissa, ja olen muutenkin omalla tahollani suunnitellut alkavani tehdä noita hommia, joten etenkin sen takia juttu kai luistaa.

Olen nyt muistellen ollut kai aina vähän täti. Yläaste- ja lukiotutut ovat jotkut sanoneet, etten ollut ikinä varsinaisesti teini. Sen verran kun ulkomuoto antoi myöten (olin porukan pienimpiä) olin varoitteleva mamma pillurallittelijoihin innostuneille kavereille. Tietenkin oli epämukavuusaikoja, ja esimerkiksi lukiossa kulutin usein välitunnit livahtaen salaa puolihylättyyn pukuhuoneeseen, kun halusin olla ihan vain yksin.

Omia keski-iän villityksiä ja heräämisiä pelätessä...