Yksineläjän tulevaisuus tuntuu houkuttelevalta ja myös todennäköisyydeltä taas siksi, että tajusin, kuinka paljon kamalia, typeriä, ihania omia tapoja minulla onkaan. Ja haluan pitää niistä ja tyhjistä päivistäni kiinni. Oma ajan ja rauhan leijailu on saanut yliotteen?
Totuus varmaan on muutenkin, että jos en 3-kympin lähentyessä ole vielä koskaan seurustellut kunnolla kenenkään kanssa enkä asunut miehen kanssa yhdessä, en varmaan edes osaa.
Lisäksi rehellisyyden puuskassa tuli viikonloppuna mietittyä sitäkin, kuinka oikein toisaalta minulle, että vanhapiikaistun ja mahdollisesti alan joskus muuttua kärttyisäksi. Etenkin eilen mielessä olivat hieman myös ne miehet, jotka hylkäsin rumasti.
Olen pitänyt hyllyssäni origamikukkaa, jonka sain ensitapaamisella eräältä mieheltä. Hän harrasti piirtämistä ja oli muutenkin yllättävän taiteellinen. Ensitreffimme olivat taidegalleriassa. Jätin hänet kuin nallin kalliolle erään aloitteellisen maailmanmatkaajan ilmestyessä kuvioihin. Herra aloitteellisuus sai pääni niin pyörälle, että jäi kokonaan viestimättä origamikukka-miehelle, missä mennään. Hän joutui suoraan kysymään muistaakseni sähköpostitse, olenko vielä yhtään kiinnostunut. Hienoa minä! Tuo mies tosin kummittelee onneksi vain muistutuksena omasta paskamaisuudestani. Ja siis haluan muistutuksia omista pahan karman haalimisistani esimerkiksi juurikin säilyttäessäni hänen kukkaansa. Toinen ja vanhempi kummitus on ärsyttävämpi.
Of all ghosts the ghosts of our old loves are the worst.
– Arthur Conan Doyle, The Memoirs Of Sherlock Holmes
Lainauksen ajatuksen tuntemiseen ei tarvita kovinkaan kummoista arvoitusten ratkojaa. Kokemuksia tosin kuitenkin.
Hain netistä eilen taas tietoa eräästä toiseen kaupunkiin jääneestä vuosien takaisesta kiinnostuksen kohteestani. Tämä mies sanoi jotain kamalaa ja kaunista muuttamiseni jälkeen joskus viestitellessämme. Muutin ja lähdin hänelle kertomatta... en tuntenut tarpeeksi tulta ja tapahtumia hänelle lähdöstä ilmoittaakseni, mutta mies taisi olla vain ujompi kuin tajusin. Hän oli viestitellessämme rehellisesti puoliflegmaattisena pahoillaan, etten kuollut tuolloin hiljan sattuneessa tapaturmassani, jos hän ei kerta voinut saada minua. Olin pari sekuntia kauhuissani, mutta suoraan sanottuna tuo paljastus lopulta vain lämmitti. Miehessä olikin ehkä enemmän tulta kuin olin ehtinyt huomata. Vaikka hän olisi pelkästään arvuutellut spanko jne. -vivahteitani (tosin eipä rehellisyydestä lämpenemiseen sen ihmeellisempää kai edes tarvita) ja tähdännyt sanomisillaan muuten vain itsepintaiseksi kummitukseksi, olisi mies silti positiivisesti mielessäni. Well played, hon.
Muistan edelleen oudosti myös periaatteessa sanasta sanaan ja kuin videona ensitapaamisemme eräässä keikkabaarissa. Vaikkakin muistini nyt on muutenkin välillä vähän ihmetys. Mies puhui puhelimeen ja naureskeli sinkoilulleni. Emme olleet vaihtaneet vielä sanaakaan, mutta olin jo tuttu puhelun toiselle osapuolelle: "Nyt se tulee takaisin."
Mies tekee musiikkia. Ja kuuntelin, täytyy myöntää, eilen hänen kappaleitaan SoundCloudissa.
Ainakin pari todella kunnollista miestä olen siis hylännyt, ja rumasti, jälkeenpäin katsellen syystä mitättömästä. Onneksi vain tuo yksi vuosien takainen henkilö on välillä itsepintaisesti kummitellut mielessäni. Pahimmissa ajatuksissani olen toivonut, että törmäämme vielä jossain. Yhteisten harrastusten ja niissä menestymisen takia vaikkapa. Hienoa, että on tällainen aave ja tavallaan kuitenkin päättelemätön lanka... päätelty, ja silti jossain vaiheessa purkautumaan lähtenyt. Mies, jonka takia en itkenyt yli kahta vuotta, mutta näköjään mies, joka edelleen muuten vain on säilynyt kummituksena. Itkukohteenkin voittaneena. Typerimmissä ajatuksissani olen miettinyt tämän johtuvan siitä, että tulevaisuudessa törmääminen tulee tapahtumaan, vaikka en sitä olisi välillä edes toivonut. Muuttamisessa on huonoja puolia, todellakin.
Ja Kaunissilmällä on yksi huono puoli. Surullisesti vielä sellainen, jolle hän ei voi mitään. Hänen kasvonsa muistuttavat kummitusmiehen kasvoja. Selvisipä ehkä pääsyy tämänkertaiselle uppoamiselleni tuohon vuosien takaiseen historiaan. Jos jotain hyvää tilanteessa on, se on yhteyden tiedostamiseni. Ja haaveilen pääseväni assosiaatioiden yli, jos minusta ja Kaunissilmästä tulisikin jotain. Miehessä vaikuttaa onneksi olevan paljon potentiaalia kaikenlaisten kummitusten karkoittajaksi. Hänen koko läsnäolonsa kuin loistaa rauhallisesti. Päässäni alkaa soida välillä huvituksekseni Beyoncén Halo, jota olin pitänyt vain yhtenä laulutaito-everesteistäni enkä kuvitellut siis eläytyväni siihen tosielämässä kovinkaan.
Miesmuusat innostavat, mutta en ole tosiaan kokenut taas viime aikoina itsessäni olevan potentiaalia oikeastaan kenenkään tyttöystäväksi...
Haluan pitää oudot tapani. Haluan pelata välillä tunteja pelejä kuin kirkonmenoissa melkein kynttilät sytytettyinä tai sitten pikkupelejä silmien vilajamiseen asti. Haluan laulaa silloin, kun huvittaa. Voin nukkua ympäristö hallinnassa nauttien lucid-unien rajapinnoista. Kämppä voi olla niin sotkuinen tai maanisen siisti, kuin milläkin hetkellä tuntuu. Kaukosäädin on aina vain minun. Ja voin itkeä ruutujen tapahtumia kuinka vinkuen vain. Kukaan ei koskaan häiritse suuren taiteilijan kohtauksiani. Eikä mikään häiritse kirjoihin uppoamisen taustahiljaisuutta. Kukaan ei yritä personal trainerikseni. Eikä kukaan ole aiheuttamassa ylimääräistä vainoharhaa tai pelkoa. Voin lähteä vaikka ulkomaille yhtäkkiä. Tai muuttaa vain Suomessa ja hankkia muun muassa lisää kummituksia. Voin luonnollisesti hankkia myös aivan minkälaisia lemmikkejä haluan. Ja niin edelleen. (Kyllä, olen täysi noita.)
 |
| Tietenkin myös yksineläjän porno on juuri niin kummallista kuin ikinä sattuu kiinnostamaan. (Kuva täältä, vaikka Supernatural-namihömpän oikeuksistahan tässä on kyse.) |
 | ||
| Sunnuntaipuuhana lakkasin rispaantuneet tassuni. Innostus omistettu myös Saralle, joka manikyyreineen vaikuttaa sentään olevan osallinen puolisalaisuuden seuraan... Joukon väki tietää, että varsinaiset vamppikynnet ovat lyhyet sulavat känät. |
Lady Gaga – Manicure (Live, iTunes Festival 2013)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti