Meinasin ostaa ison paketin suklaajäätelöä. Olisin mahdollisesti kiskonut koko sotkun illassa. "Lisää nautinnollisuutta aina yhtä ihanaan Carrie & Co:hon sortuessa." Hohhoijaa, hitot... ja ah mustikkavichy. Onneksi alkoi jo kaupassa kaikki makea ärsyttää. Päässä risteili mm. hampaiden raikkaus, rasittavat veromotiivien keksituputtamiset ja Sara La Fountainin ylimairea lässytys. (Kyllä, neiti vinonaurattaa parissa minuutissa, jos hänen ohjelmaansa eksyn. Bitchismi nostaa aina välillä päätään. Mutta sanottakoon, että esimerkiksi Nigella on oikeastaan poikkeuksetta ihana ja sympaattinen, Sara teennäisen oloisena epämukavaa seurattavaa.)
Omien ruokavalioperseilyjen tai edes halujen lisäksi ovat tietenkin jotkin tuntemani ihmiset raivostuttaneet. En onneksi ole ainakaan vielä kinannut kenenkään kanssa. Jopa taloyhtiön järjettömien aikojen iäisyysremontit lähinnä hymyilyttävät. Tosin sen takia, että kuvittelen muiden möykkäämisen antavan minulle luvan laulaa täysillä keuhkoilla. "Ja paskat tämä haittaa tässä hullunmyllyssä."
Tuikku otti yhteyttä facebookissa ja meinasi raivopiikkini ansiosta viimein hankkia hävityksensä listoiltani. Tuikku on eräs mies jo monen vuoden takaa, ensimmäisiä tuttujani tässä kaupungissa. Oma koodini Tuikku tulee siitä, että hän palaa aina pari kertaa vuodessa. Olin mukava ja ymmärtäväinen jopa toisella kerralla, kun yritimme lämmitellä jotain, aikoja sitten. Laitoin miehen ensimmäisen apaattisuuksiin uppoamisen ja yhteyshäviämisen hänen rankkojen lähitapahtumiensa syyksi. Taisin jopa avittaa miehen selittelevää asioihin palaamista töksäyttämällä lopulta, että minulla oli ollut hieman ikävä. Kasvokkain jutusteltuamme tapahtui kuitenkin taas pian radiokuolema. Tuon jälkeen ei ole ollut mitään haluja sortua miehen sekavaan ja aneemiseen sotkuun enää. Jatkakoon tuikkuilua minun kanssani tai muualla, aika se ja sama.
Meinasin herralle jotain pintamoikkailua rehellisempää avautumista kirjoitella, mutta ei tuo lopulta onneksi liikoja innostanut. Olemme jo kerran olleet samassa työpaikassa, hän on asunut kaupungissa vuosia (neutraalius tuntui siis järkevältä), ja toisaalta vähän ilkimyksenä minua näköjään huvittaa, jos hän jaksaa ladata kohtaani minkäänlaisia toiveita. Ajan kulutusta väärissä hahmotelmissa. Enkä edes välitä, jos aiempien ymmärtäväisyysyritysteni ansiosta vaikutan hänen tuttujensa kirjoissa helpolta lapaselta: toisten konsultoijat eivät kiinnosta hittojakaan.
Niin, välihuomiona eräs ajatus liittyen lisäksi joihinkin osallistumiini blogikeskusteluihin. Olen hiljan höpötellyt aloitteista naisten aktiivisuuttta ylistäen (ainakin Tänään ajattelin... -blogissa). Tuli tässä taas mieleen, kuinka avoin itse olen ollut edes miettiessäni lähestymisiä, etenkin tässä kaupungissa. Olen tarkkaillut selvästi enimmäkseen kohteena olevaa miestä ja muuten yksinäni tilannetta. Esimerkiksi Kaunissilmän suhteen en edes suunnittele nyhtäväni hänestä lisätietoja jonkun toisen avustuksella. Törmäämme miehen kanssa vapaalla tai sitten jotain tapahtuukin ihan arjessa. En anna kuitenkaan alun ohjaimia toisille, vaikka tämä taas ei niinkään avoimuutta ole. Ohjainten omiminen johtuu pahoista kokemuksista konsultointisotkuihin liittyen. Miehen tieto-onkeiluille on minusta ainakin pari kertaa kerrottu satuja, koska tarinoijilla on ollut tavalla tai toisella oma lehmä ojassa. Muiden asiaan vetäminen ei siis kiinnosta, eikä paljon enää kyllä hetkauta muiden tarinoita nielevän miehen mahdollinen menetyskään. Miehet tekevät tosiaan edelleen suurimman osan aloitteista, mutta olisi hienoa, jos ajatuksella tehtyjä aloitteita suunniteltaisiin enimmäkseen ilman kaikenlaisten satuinfojenkin haalintaa. Tarinatuokioiden mahdollisena kohteena (onneksi silti harvoin) oleminen on yksi selvä miinus reissumeiningin vapaudessa. Mutta luovuus kukkikoon ja huonot tilannelukijat paskaa uskokoon.
Tämä PMS on ollut taas sen verran vaikuttavaa sorttia, että koko Suomessa kökkiminen on mietityttänyt. En ole hippulat vinkuen häipymässä suurimpana syynä perheen terveysmiettimiset. Kuitenkin olen taas ajatellut sitä, kuinka eräs ammatti on hankittuna paljon sen takia, että sillä saa töitä melko helposti kaikkialla. Ja sitten en ole edes kunnon suunnittelun tasolla ollut lähtemässä katsomaan, onko ammatti muualla naisille vaikeampi vai lopulta kulttuuritapojen ansiosta jopa helpompi.
It's poetry, sheer poetry
The way you destroy your beauty
– –
It's agony, sheer agony
The way your life just fades away
PMS ja MSP. Bändin laulaessa kauneudesta on omassa mielessä lähinnä sisäinen tuli (hmm Jack & Rose -assosiaatio). Know Your Enemyn kansi sopii muuten täydellisesti tähän pahan veren oloon: "Get oOOoout!"
Manic Street Preachers – Miss Europa Disco Dancer
______
Poistin K18-klikkailut. Koko blogissa on yksi pahempi linkki, ja blogia ei löydy hakukoneista, vaikka joku lapsi kyseisen kirjoituksen hahmosta tietoa hakisikin. Mietin, alanko analysoida lempipornonäyttelijöitä aikuissisällön ylläpitämiseksi, mutta tätä tekisi mieli tehdä muuten kuin yksinpuhellen. PM-Ässänä (mikä supersankari...) ainakin Suomen blogimaailman nihkeähkö kommentointi ja omien blogien palvominen ovat myös nostaneet jossain määrin käyriä. No, koetan olla vaipumatta kyttäilyn ja kommenttihiljenemisen omaan tuittuiluuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti