Seuraava viikko salapaheille

(Tulipa tästä kirjoituksesta paljon pidempi kuin ajattelin. Kyllä ihmisellä paheita piisaa, vaikka pysyttelisi viihteen aihepiirillä...)

Ensi viikolla euroviisuja. Olen jo virittäynyt salapahebiisien tunnelmaan. Vanhat euroviisut eivät ole niinkään tosin soineet. Ysärimusiikki sitäkin enemmän. Etenkin Mr. President, jonka naislaulajan ääni on kiinnostava. Tytteli vielä ymmärtääkseni olikin reilusti alta parikymppinen ainakin bändiin liittyessään.

Mr. President – Take Me To The Limit

... Huvittaa hieman nähdä edelleen Kaunissilmää viattomasti silloin tällöin. Ihastus loppui aikoinaan siihen, etten nähnyt miestä tai hmm jätkää tarpeeksi usein, setäinnostuksenikin taisi alkaa hiipiä häiritsemään ja, etenkin, tosielämän kiinnostus lopahti vielä yhteen nolohkoon seikkaan. Käytin Hannibal-sarjan Will Grahamia Kaunissilmän ruutukorvikkeena. Jossain vaiheessa ruutuhahmo vei voiton. (Ai niin, Kaunissilmä muistutti lisäksi toiseen kaupunkiin jäänyttä aiempaa kiinnostuksen kohdettani, mutta tämä nyt ei oikein liity aiheeseen.)

Kaunissilmän ja ruutukiinnostuksen tarina pomppasi mieleen äsken kuvakansioita järjestäessäni, kun törmäsin muihinkin ruutupysäyttelyihini kuin kuviin hikisestä, heräävästä, painajaisia nähneestä Willistä. Minulla oli myönnettäköön paaaaha kiinnostus muutokseen, joka tapahtui tutkijan eläytymisissä. Löytyipä ainakin jonkinlainen varmistus epäilyilleni... Mitään vaniljameininkiä ihmeellisempää en ole harrastanut, mutta en ole edes suunnitellut tunkevani jonnekin pervobileisiin tai etsiväni netistä rajojaan tutkivia (viittaus Mr. Presidentin biisiin, toim. huom.).

Muutos on todella innostavaa. Etenkin oikeastaan juuri ensimmäinen tai muuten muuttujalle yllätys. Taka-ajatuksia kilteistä miehistä kiinnostumisessani, kyllä. ... Olin jossain vaiheessa ajatellut olla kirjoittelematta koko havahtumisestani, etten pilaisi ja paljastaisi varmasti mitään. Mutta tämä blogi ei tule olemaan toivottavasti ikinä mikään kunnon venähtänyt deitti-ilmoitus. Olen esimerkiksi vannottanut itselleni, että sähköpostia en yhteystietona laita. Haluan olla tässä maailmassa ihan aukomassa päätäni kommenteissa ja omissa teksteissä, seurailemassa ihmisten mietteitä ilman hahmojen siirtymistä, edes ajatuksissa, ruudulta elävämmiksi. Toisaalta, hah, eihän sähköpostikaan mitään tosielämää ole, ja joku ottaisi yhteyttä, ihan ajatuksineenkin vain, ehkä ainoastaan yhden ihmisen nähtäväksi. Voisin siis toisaalta laittaa osoitteen.

Tosielämässä lisää väkeä saattaa jossain vaiheessa osata yhdistää minut blogiin. (Tähän mennessä olen maininnut blogin nimen yhdelle kaverille, joka hänkin saattoi illanviettotilannetta huomioiden unohtaa sen.) Kuvittelen tunnistavani blogia lukeneen ihmisen ja tilanteen toisen lukemisiaan paljastamattakin. Ja sitten se olkoon vain voi voi kiltin miehen ja tosiyllätyksellisen muutoksen innostuksilleni. Toisaalta ylipäätään, ei niitä haaveilemiani Jeesuksesta seuraavia miehiä realistisesti ajatellen kaipa kuitenkaan missään ole.

Muutokseen liittyen muuten hymyilyttää lueskella silloin tällöin muitakin pervoblogaajia kuin Pikkusiskoa sen takia, että joissain teksteissä vilahtelevat kaivatut varmojen otteiden kokeneet dominoijat kiinnostavat itseä muissa mielissä korkeintaan... Ukkeli huijatuksi lukkoon johonkin kunnon kaiteeseen ja ihmiselle yllätykselliset roolivaihdot. "Tässä tilanteessa olemme niin kauan, että uusi paikka alkaa tuntua mukavalta." Lopulta varmaan poliisit paikalle, ennen raivosta seonneen kahlitun irrottamistakaan. Mitä hittoa, löytyypä minulta nättejä ajatuskuvioita...

Yllä kuvattua vaihdosta en tule metsästämään. Riskaabelia. Sille on hauska naureskella muuten vain. Herkkismies kiinnostaa ehdottomasti joka tapauksessa enemmän.

Kiltin miehen muutoksesta Will oli juuri hyvä ruutuseurattava. Lasit, laihalta näyttäminen, yllätyslihakset, tuimat katseet ilman laseja, ja etenkin roolissa loistava Hugh Dancy, joka sopi tärisemään ja itkemään sekä olemaan välillä toisessa ääripäässä. (Murhat eivät innostaneet. Mainitaan nyt, jos joku sattuisi ajattelemaan noin. Olemus innosti.) Pikselipuuropysäyttelyt ja lähinnä siis omien reaktioideni tutkinnat on otettu ruutu.fi:stä silloin, kun Hannibalin ensimmäisen kauden jaksot näkyivät ilman paketin ostamisia.

Kauden kuudennessa jaksossa oli eläytymiskohtaus, joka onneksi jäi ainoaksi kuvanpysäyttelyyn aikani kuluttajaksi. Kaikki alkaa hienosti Harry Potteria (joka sinällään ei hahmona kiinnosta pätkääkään) muistuttavasta ujosta älyköstä.

Ulalaa, lasit pois tieltä, ja paitakin on auennut.

No tuota... joo. Huomasin muuten vasta kuvatekstiä miettiessäni, että mies taitaa vaatteen lisäksi pitää kiinni korvalehdistä.

Sarjassa tässä puserretaan silmämunat pään sisälle, mutta loppuun linkittämästäni giffisivustostakin selviää, että tilanne muistuttaa kuvakulmineen enimmäkseen jotain muuta.

Herra Lääkärileikki.

(Hmm, Suck that -Reganhupailuni ja nauru oleilee takaraivossani: ihanaa, että olen näköjään omistautunut Teddylle tai muuten vain kranttu jopa mielikuvitusmaailmoissani.)

Juuri se kiinnostava kontrasti. Sekä loistavaa kuvanmuokkaustaitoani (joo morjes)... vedin nypertelyt aika äkkiä, kun rakastuin kuvan keskelle paitoihin vahingossa tekemääni I'm free -henkeen. Sopii asiaan.

Giffeistä hymy. Se on kiva. Axn-sivulta löytyy lisää hymyjä, riisumista JA se orgasmilta näyttävä puserruskohtaus.

Kaipa tässä jakselen odotella kakkoskauden Suomeen saapumista. Mutta ehdottomasti järjestin äsken juuri ulottuvilleni Harrisin Punaisen Lohikäärmeen. Sen kirjan. Will oli ennen koko Hugh Dancyä ainoa hahmo, joka teininä tekstihahmoista ihastutti... tai ylipäätään koskaan. Ei ole siis sen jälkeen tapahtunut ihan vastaavaa. Tekee mieli tutkia, mitä nykyään tapahtuu. No tämä nyt ei kyllä ole pahetta lähelläkään: samoja kirjojahan juuri kannattaa ja pitäisi lukea elämän eri vaiheissa uudelleen.

Ihan lopuksi vähän muihin maailmoihin. Päässä soiva Mr. President toi mieleen elokuvan, jonka suhteen tuntuu kuin olisin ainoa sen nähnyt ihminen Suomessa (?!). Event Horizon. “ – – this ship has been beyond the boundaries of our universe, of known scientific reality.“ Elokuvasta löytyy välähdys kaaospervoilusta muuten. No joo, potentiaalinen idea leffalla ja kivat näyttelijät, mutta perusrymistelyä tietenkin. Guilty pleasure siis. Guilty etenkin ajatellen, montako kertaa olen jaksanut pyörittää sitä hyllystäni.

Event Horizon Trailer

Ps. Eihän tästä saa tarpeekseen. Bändi on kuin jokin tyylikäs versio E-roticista. Ja ysärimuoti bikineineen, ah.

Mr. President – Don't You Ever Stop