En pidä itsestäni tämän takia. Olen nähnyt sinut lapsesi kanssa.
Mielessäni on silti liikaa muun muassa se, kun yhdessä tilanteessa assosioit parisuhteen nalkuttavaan puolisoon. Ehkä puhuit yleisesti, et omasta elämästäsi. En oikein ymmärrä, kuka naputtaisi sinulle. Olet kiltein tapaamani mies. Veljeni taitaa mennä edelle, mutta tuo onkin eri asia. Koetan melko epätoivoisesti perustella itselleni tätä pahoihin ajatuksiin uppoamista varmaan juuri sillä, että minut muka saisi hylätä, jos olisin onnistunut muuttumaan joksikin napisijaksi. Ainahan tuota hylkäämisen kestämistä voi ajatella, mutta itse tilanne ja elämä ovat varmasti vaikeammat. Eli eipä tässä ole mietteissä lopulta varmaan muut kuin viidakon lait... kaksinaamainen itseni ärsyttää edelleen.
Epäilit minun olevan jokin mestarihämääjä. En töihin liittyen. Mutta tuonkin sanomisen tilanteessa käyttäydyin todella viileästi, eikö... Tosiasiassa mielessäni pyöri kaikkea vähemmän viileää. Hmm, voisit olla vain aloillasi ja minä tekisin kaikki liikkeet. Katselisit noilla surulliseen vivahtavilla silmilläsi, ja minä pystyisin kunnolla seuraamaan reaktioitasi. Ja tekisimme toki vähitellen kaikkea muutakin. Heitätäenoletehnytkenellekäänsuihinallinternalnosiissinävoisittehdäminullemitälystäät... Hetkinen, mitä!
Ehkä joku toinenkin muuten hämäsi. Tuntui vaikealta uskoa, ettet olisi etsinyt nimelläni kertaakaan koko pitkänä aikana kasvoja. Etsit muuten koko ajan tietoa. Tosin en oikeastaan usko tätä: ei tunnu, että osaat edes hämätä. Tai sitten olet moninkerroin parempi kuin minä. Loistavaa. Ja apua.
Minulla on koko nimessä kahdessa paikkaa eri kielillä eräs rakas asia. Sinulla on nimessä ehkä ainoa juttu, joka hallitsee kyseistä asiaa. Parasta tässä kaikessa on se, että oikeastaan en edes välitä koko sattumasta.
En haluaisi käyttää sanoja kanssasi paljon yhtään. Koska meidän ei muka tarvitsisi. Istuisimme vain sylikkäin tai möllöttäisimme lähekkäin ja katselisimme vaikka kesän kisoja. Enkä halua käyttää sinua teksteissäni. Tätä ei ole tapahtunut oikeastaan koskaan aiemmin kiinnostavan ihmisen kohdalla.
En keksi mitään järkevää ammatillista ongelmaa, jossa tarvitsisin neuvojasi. Pelkään, että keksin vielä jossain vaiheessa asian, jolla saan kiskottua sinut muka jopa paikan päälle.
Mielessäni on silti liikaa muun muassa se, kun yhdessä tilanteessa assosioit parisuhteen nalkuttavaan puolisoon. Ehkä puhuit yleisesti, et omasta elämästäsi. En oikein ymmärrä, kuka naputtaisi sinulle. Olet kiltein tapaamani mies. Veljeni taitaa mennä edelle, mutta tuo onkin eri asia. Koetan melko epätoivoisesti perustella itselleni tätä pahoihin ajatuksiin uppoamista varmaan juuri sillä, että minut muka saisi hylätä, jos olisin onnistunut muuttumaan joksikin napisijaksi. Ainahan tuota hylkäämisen kestämistä voi ajatella, mutta itse tilanne ja elämä ovat varmasti vaikeammat. Eli eipä tässä ole mietteissä lopulta varmaan muut kuin viidakon lait... kaksinaamainen itseni ärsyttää edelleen.
Epäilit minun olevan jokin mestarihämääjä. En töihin liittyen. Mutta tuonkin sanomisen tilanteessa käyttäydyin todella viileästi, eikö... Tosiasiassa mielessäni pyöri kaikkea vähemmän viileää. Hmm, voisit olla vain aloillasi ja minä tekisin kaikki liikkeet. Katselisit noilla surulliseen vivahtavilla silmilläsi, ja minä pystyisin kunnolla seuraamaan reaktioitasi. Ja tekisimme toki vähitellen kaikkea muutakin. Heitätäenoletehnytkenellekäänsuihinallinternalnosiissinävoisittehdäminullemitälystäät... Hetkinen, mitä!
Ehkä joku toinenkin muuten hämäsi. Tuntui vaikealta uskoa, ettet olisi etsinyt nimelläni kertaakaan koko pitkänä aikana kasvoja. Etsit muuten koko ajan tietoa. Tosin en oikeastaan usko tätä: ei tunnu, että osaat edes hämätä. Tai sitten olet moninkerroin parempi kuin minä. Loistavaa. Ja apua.
Minulla on koko nimessä kahdessa paikkaa eri kielillä eräs rakas asia. Sinulla on nimessä ehkä ainoa juttu, joka hallitsee kyseistä asiaa. Parasta tässä kaikessa on se, että oikeastaan en edes välitä koko sattumasta.
En haluaisi käyttää sanoja kanssasi paljon yhtään. Koska meidän ei muka tarvitsisi. Istuisimme vain sylikkäin tai möllöttäisimme lähekkäin ja katselisimme vaikka kesän kisoja. Enkä halua käyttää sinua teksteissäni. Tätä ei ole tapahtunut oikeastaan koskaan aiemmin kiinnostavan ihmisen kohdalla.
En keksi mitään järkevää ammatillista ongelmaa, jossa tarvitsisin neuvojasi. Pelkään, että keksin vielä jossain vaiheessa asian, jolla saan kiskottua sinut muka jopa paikan päälle.
Todennäköisesti emme näe enää koskaan. Löysinpä uusia puolia itsestäni. Ja keskityn varmasti kesällä ja pitkään siitä eteenpäin järkeviin asioihin: sinunlaisiasi ihmisiä tapaa noin kerran kahdessa vuodessa, eikä kukaan vähemmän ihana kelpaa aikaa viemään.
______
Viestiä ei ole tietenkään lähetetty herralle, joka hävitti moraalini. Tosin mitään ei ole sentään tapahtunut: homewrecker vasta ajatuksissani. Mies ei todellakaan kuluta aikaansa blogeihin, ainakaan nuorempien ihmisten arkinurinoihin: teksti on muuten vain sinuttelumuodossa. Nimeni ja minut tästä keksii korkeintaan... Hi mom! Hänelle kerron kyllä muutenkin jo kaiken.
Viestiä ei ole tietenkään lähetetty herralle, joka hävitti moraalini. Tosin mitään ei ole sentään tapahtunut: homewrecker vasta ajatuksissani. Mies ei todellakaan kuluta aikaansa blogeihin, ainakaan nuorempien ihmisten arkinurinoihin: teksti on muuten vain sinuttelumuodossa. Nimeni ja minut tästä keksii korkeintaan... Hi mom! Hänelle kerron kyllä muutenkin jo kaiken.
Entä jos kuitenkin teksti lähtisi sinne johonkin? Vaikka hieman muunneltuna tai jätettynä pois joitakin juttuja jotka voisi kertoa toiste. Mikä olisi pahinta mikä voisi tapahtua?
VastaaPoistaTaisi jäädä huomiotta nuo homewrecker-kohdat, eheh. Jos muuten päädyn tarpeeksi sekaisin ja otan ihmiseen yhteyttä, en varmaan sentään tällaista viestiä laita... päivän piristystä/kauhua vähän pienemmin tai tosiaan kokonaan muualla.
Poista