Kävin tänään tarkastuttamassa itseäni. Sukupuolitauteihin liittyen. Joidenkin mukaan ei olisi ollut tarvetta, sillä passitin edellisen hommailuehdokkaan testeihin. Hän oli ok. En tosin vaatinut mustaa valkoisella, joten kävinpä itse vielä ihan teidänkin verorahoilla juhlistamassa tautifobiaani...
Klinikalla odotellessa tuli lopullisesti mieleen, että tuota ramppaamista en kyllä aio enää jonkintasoisissa morkkiksissa tai peloissa tehdä. Muistan, kuinka kerran odotustilassa istui eräs puolihalaileva rauhallinen pari, josta sai kuvan, että ei oltu vielä tehty kovin fyysisiä ennen tarkastuksia. Pari ei ollut muuten suomalainen.
Perusjannet ovat menneet omalla kohdallani aika takajaloilleen ja pelästyneet, kun olen testeissä käymisestä kysellyt. Joskus tarttui ihan itseen se puolisäikähtänyt olo. Ja miehistä taisi tuntua, kuin olisin ollut rikkomassa taikaa. Enää tuskin tulee tuollaisia tilanteita. Ainakaan niin, että ne eivät muuta kuin naurattaisi. Tuo säikähtäminen tuntuu olevan jokin hyvä vinkki liittyen siihen, onko tyypistä lopulta mihinkään (periaatteessa missään suhteessa, kyllä). Eli ehkä jo taianrikkoutumisista säpsyminen pilaisi homman, vaikka niitä testikertomuksia todisteineen alkaisi kuulua.
Olen jossain vaiheessa tullut niihin ajatuksiin, että suurin piirtein testeihin taluttamani mies enää kelpaa. Avainasemassa tulosten puhelinkuuntelu, mustaa valkoisella tms. Ei seksi tai itse asiassa tapailukaan kokemieni kumppanien kanssa ole ollut niin upeaa, että hekumamuisto saisi haluamaan luottaa kenenkään "Juuri hiljan kävin" -juttuihin. Tähän asti onneksi on ollut onni myötä, tai sitten luottamani tyypit ovat tosiaan olleet luoton arvoisia.
Kaiken kaikkiaan, kumppanikiva ei kiri lähellekään omaa terveyttä tärkeiden asioiden arvottamisissa. Etenkin kun omakiva on tietenkin hauskaa.
Tässä yksinolovuoteni aikana löysin itseäni aika paljon (tai sitten muuten vain sekosin... esimerkiksi hymyilen nykyään yksin kaupungilla ja vastaavaa): tulen olemaan niin kliininen, kärkäs ja kauhistuttava kuin sielu sietää. Olenpa ainakin oma itseni. Kliininen-sanasta monelle tulee mieleen kai puhtaus ja kolkkous. Oikeasti sana taitaa ainakin lääkärimaailmassa tarkoittaa käytännöllisyyttä ja terveystutkivaa. Molemmat mielleyhtymät oikeastaan sopivat tarinaani. (Osaan olla kai, siis muidenkin mielestä, myös kiva, mutta ei nyt ihan kuulu asiaan. Kaikki osaavat olla. Mutta kelle kannattaa olla jne.)
Seksi on loistavaa. Olisin ehkä erilainen, eli vähemmän kärkäs ja kauhistuttava, jos tauteja ei olisi. Niitä kuitenkin on. Suurelta osin myös tuon hankaluuden takia taisin ajautua selibaattiin. Itse asiassa, kun mietin esimerkiksi tilannetta, että kumppani olisi pettänyt, pahin paniikki- ja vihaisku taitaisi tulla juuri liittyen mahdolliseen tautien levittämiseen. (Heti sen jälkeen saattaisin miettiä "höynäytetyn" rooliani ja tietenkin koko tilanteessa kokea kipua myös typeryydestäni. Mietinnän arvoista on, mihin jäi ns. sydämen särkyminen? Joku luokittelisi ehkä kylmäksi ja itsekeskeiseksi. Mielestäni olisin lähinnä nopea hahmottamaan, kuinka suhteen itkemisen sijaan kannattaisi miettiä vain mielikuvaansa koko suhteesta, eli juuri sitä typeryyttään, toisen paljastuessa joksikin idiootiksi.)
Tämänpäiväinen ainakin sopii hyvin selibaattiseijan paasaukseksi. Vaihdoin blogin otsikkoa silti tänään. Liiallinen rajoittuminen ei ole järkevää.
On ollut muuten vähän yllättävää, että blogia on luettu jo nyt. Huomenna tulee viikko täyteen koko kirjoitteluhäsäyksen suhteen. Eli "Apua, lukuja, haluaisin vielä muokkailla kaikkea mahdollista." Ja tietenkin loistavaa, että luetaan, kiitos!
En ole viikon aikana edes lukenut vielä läpeensä blogeja, jotka ovat tällä hetkellä lukulistassa. Tarkoituksena kuitenkin on. Silti olen niihin muuten kommentoinut, muhahaa. No, juuri kommenttien ansiosta väki eksynyt tännekin vilkaisemaan.
Loppukaneettina vielä, että tautitestini tuloksiahan en tiedä. Parin viikon kuluttua täällä saattaa postailla joku aivan maailmansa menettänyt...
Lupasin olla lurkkaamatta mutta valehtelin. Ja koska netinkäyttö on nopsaa ja helppoa kuin munien huljuttelu, niin pikaisesti pistän asiaan kuuluvaa höpinää:
VastaaPoistaOlen kokenut pitkittyneen ja suhteellisen vittumaisen klamydian(2,5 vuotta), minkä "sain" sellaiselta akalta johon ei olisi pitänyt koskaan sortua....mieskin voi olla heikko kun kaikki on luisuvinaan mutaan.
Ja kaikille mielensäpahoittajille tiedoksi - ..assburger perkele!....>= akka, tai tuttavallisesti vitunämmä on vain yhtäkuin kiero nainen. Sellainen ansaitsee suoraa puhetta koko kitalaen täydeltä.
Oman yllärini sain golddiggeri-ämmältä jolla ei ollut, kuin kyky naamioitua joksikin mitä ei ole. Kunnon kusipää. Jäi velkaakin, tosin mitäs olin urpo ja uskoin possua. Onneksi maireasti hymyilevä vanhan liiton lekuri osasi spotata tämän mahdollisuuden ja keksi siihen sopivat tropit ->pääsin eroon taudista.Laittahaan se miettimään...mihin sitä kulliaan tunkee jatkossa...jos tunkee ollenkaan.
Mitä tästä opimme? Ämmät jakavat tauteja aivan yhtä innokkaasti siitä kumppanilleen kertomatta, kuin mistään mitään ymmärtämättömät liekkipipokaulatatskajurtitkin. Se on moraalitonta ja selkärangatonta paskatoimintaa sanon mie!
Nöyristely joutaisi tästä maasta kokonaan pois. Koko helevetin kansa muistuttaa muumin näköisiä uusorjia, jotka vain nyökkivät, alistuvat, kumartelevat, ynisevät, palvovat, juupastelevat ja alinomaa lankeavat kaikenlaisten poliittisten ja naamakeskeisten pellehermannien valheille sekä harhaisille opeille joissa ei todellakaan ole mitään järkeä. Siksi täällä kaikki on niin hemmetin jäässä päästään. Neljännes väestä elää kuin elävinä zombeina ja hattarapäät tahtovat sitä lisää.
EI seuraa siitä hyvää mutta nyt meinaa karata käsistä joten jätänpä tästä tähän ja poistun meuhkaamasta....hover off....