 |
| Edit! Aloitteluviikolla vaihdoin vielä yllä olevan nimen. Lokerojumit eivät tee kenellekään tai asiallekaan hyvää. |
Tämä päivä oli täydellinen blogin aloittamiselle viime aikojen Seija-uutisoinnin lisäksi sen takia, että edellisenä päivänä satuin katsomaan yhden elokuvan. Se oli The Secret Life of Words. (Ihan katsottavaksi muuten suositeltava, vaikkakin osin aika pökkelösti tehty leffa.) Näin melkein koko yön unia Tim Robbinsista. Selibaatti ei siis johtune ainakaan seksin kammoamisesta. Eikä välttämättä Robbins-esimerkin viitoittamana siitä, että miesmakuni olisi jotenkin mahdoton. Omasta mielestä Robbins on hypnoottinen mukavine kasvoineen, mutta eipä tyyppi ehkä kaikkien jahtaama jne. ole.
Seija... Kaikilla on oma mielikuvansa seksiseijasta. Itse kuulin termin ensimmäisen kerran muistaakseni äidin naureskellessa autossa yhden kirjastotapahtuman jälkeen. Pikkukylän kaksion kokoiseen kirjastoon pyörähti kesken lukuhetken paikkakunnan eräs seija. Oli kesä. Silti bikinit ja kankkuun asti hulmuaukeava kietaisuhame eivät ehkä olleet sopivat asusteet rannan ulkopuolelle. Muistan ajatelleeni noin jo kirjastossa ennen äidin pukukoodivinkkejä autossa. Olin ala-asteella.
Nykyään olen sen ikäinen, että minulla voisi olla oma ala-asteelle menevä lapsi. Hämmentävä ajatus. Ja turha. Pidän lapsista, mutta en välttämättä omia olisi hankkimassa, vaikka joku Robbins olisi rinnalla. Maailma tarvitsee mielestäni "kaikkien tätejä". Toisaalta maailma kaipaa ehkä vähemmän väkeä. Ja etenkin, maailma kaipaa väkeä, joka on jopa liikaa missiossaan. En viittaa tällä muuten mihinkään uskontoon tai uskomattomuuteen. Ja tämä vapaaehtoinen nunnaelämä ei ole silti se niin sanottu missioni.
Lähestyvän joulun ja kirjastosta kertoilun ansiosta mieleen tuli myös yksi toinen elokuva. It's a Wonderful Life ja Library-Mary... "She's just about to close up the library!"
Ehkä selibaatti johtuukin uudelleen löydetyistä extreme-romantiikka-ajatuksista... Se olisi muuten kaunista.
Oma Seksi-Seija muistoni: palvellessani Kuninkaallisessa Laivastossa vuonna keppi ja kivi oli sotilaskodissa myyjänä (vai mikä sisar se oikea termi olisikaan) vain yksi hieman nuorempi nainen, kaikki muut oli ainakin alle kaksikymppisen silmissä mummo-osastoa.Ja joku tiesi kertoa että tämä sopivasti muodokas punapää olisi hieman tuhmempi typy ja jonkin kapiaisen tytär mutta kelpuuttaisi seurakseeen vain kessut ja sitä ylemmillä natsoilla varustetut militaristit.No tämä stoori tietenkin ostettiin heti empimättä ja mitä pidempään joutui olemaan lomitta, sen tuhmemmalta Seijan hymy aina näytti...Väittäisin että se sisar oli satojen nuorten miesten ei-niin-viattomissa unissa päivittäin;-)
VastaaPoista