Bun bun bun

Pääsiäinen lähestyy. Paras juhlapyhistely. Tiput, puput, kevät. Joulu on tunkkaisen oloinen, ja juhannuksessa ei vain ole sattunut olemaan ainakaan itselle samanlaista taikaa kuin kevätjuhlinnassa.

Uskovainen en ole. Enkä ikinä ollut wiccakaan, vaikka teininä tuo kiinnosti, lähinnä tarinoiden takia. Jeesus-niminen mies saattoi olla olemassa. Ja taidan yrittää haluta ymmärtää niin sanottua karmaa, tässä elämässä. Mitään persoonallisia voimia ei ole olemassa, ja vaikka asianlaita niin sattuisi olemaan (ujaah agnostismi), ovat kaikki yhtä tärkeitä/potentiaalisia kuin esimerkiksi juurikin Jeesus. Tämän mielipiteen takia minua on helppo pitää itserakkaana ja harhaisena akkana. Mutta en ole ikinä tarkoittanut vain itseäni, kun ihmisten potentiaaleista on tullut puhetta. Raamattukin on pelkkä kokoelma ajatuksia, ja siihen olisi pitänyt ottaa mukaan enemmän Tuomaan evankeliumin tapaisia tekstejä.

Oman elämänsä Herkkuliis...

Tänä vuonna tapahtunee myrskyjä, ja koko elämä räjähtää. Joskus lapsuudessa tuli valettua viimeksi uudenvuoden myrkkytinoja (siis lyijyä). Naurettava oma pääsiäistapani alkoi vuosia sitten: ostan joka kevät yhden krääsäkikulin, ja lelu olkoon hupiennustaja. Tänä vuonna sisältönä oli pieni kangasfrisbee. Printti on kuin nostalgisesta Hercules-pelistä. Mieleen tulee lähinnä isomman frisbeen viskoilu kesällä. Pienestä versiosta saa toivottavasti iloa joku ihan iältään lapsi.

Takatalvi meinaa olla itsepintainen. Kesä on ollut helppo pitää joka tapauksessa mielessä. Silloinkin, kun korvat jäätyvät ulkona. Soittolistat olivat ensin reggaeta, ja nyt olen enimmäkseen videoiden takia kaivanut vanhan tilin täyshömpät esiin. (Esim. Claydee ja Mamacita Buena, jonka bunnyt ovat kuin henkkamaukan mainos. Bikinifetisisti tietää.)