Kevyt kevät yksinkulkijan

Pian alkaa luonto vihertää. Uutta alkua konkreettisesti ihan ympäristössä myös.

Unelmalta vaikuttaneesta miehestä ei tullut muuta kuin tuttava. Ehdimme tutustua viikon, ja sitten mies halusi heittää homman roskiin. Hän ei kokenut kuulemma tarpeeksi kumppanuutta. Olin kuin puulla päähän lyöty. Ja surullinen. Kesti reilusti yli viikko saada itseni takaisin kasaan, vaikka tajusinkin järjellä nopeasti, että surin vain luomaani hahmoa. Tuo hahmo oli yhtä innostunut minusta kuin minä hänestä.

Toisaalta oli kiinnostavaa tajuta, kuinka paljon pystyn sitten kai tekemään tunnelmaa omassa mielessäni ainoastaan. Metodinäyttelemistä joskus harrastin. En tiedä, jäikö tuosta harrastuksesta tapa ottaa käsillä olevat tunteet aivan ylimenevinä vai onko ominaisuus aina ollut minussa. Todennäköisesti aina. Luulin sen vain ilmenevän lähinnä aggressiossa ja muissa negatiivisissa tuntemuksissani. Ainakin sen historiassa tapahtuneen parin vuoden itkuputkeni jälkeen.

Mutta, en olekaan ihan pilalla vainoharhoineni ja ihmisinhoineni. Se tuli positiivisena asiana huomattua. Enkä tule tästäkään jutusta kilpeytymään oikeastaan mitenkään. Tämä loppu tuntuu juuri siltä, miltä arvelin: liian utopistiselta homma vaikuttikin.

Toisaalta taas, en yleensä lue ihmisiä ihan väärin. Kehitin miehen minulle yllätyksenä tulleen epäröinnin ja selityksen jälkeen aika mielikuvituksekkaan tarinan, jonka mukaan hän haluaa vain testata minua. Olenko heti juoksemassa jonkun toisen syliin? Aikaisempi tapailunikin oli loppunut ihan sillä viikolla, kun tapasin kyseisen unelmalta vaikuttaneen miehen. Olen tästä tulkinnasta kyllä jo luopunut. Enkä oikeastaan pitäisi miehestä, vaikka tuo juoni olisi totta. Ainakin hänen tulisi selittää ja todistaa asia niin kauniisti, että en edes itse tiedä, miten se onnistuisi. En arvosta ihmisillä pelailua ja turhaa tuskaa.

Olen oikeastaan ihan hymyssä ja etenkin naurussa ajatellen, että eipä näköjään hylkääminen liikaa aiheuttanut iskua. Kehittelin vain yllä kerrotun oloisia tulkintoja, joiden mukaan minussa ei ole tosiaan mitään vikaa. "Olenhan aivan total package!" Tätä harhailua avittivat kaverit, jotka olivat myös ihmettelemässä miehen käytöstä... tai sitten tyytyväisinä tarjoutumassa lohduttajiksi. Kevät on saanut miespuoliset uudehkot tuttavani hieman liian virkeiksi.

Harhailua avitti myös unelmamiehen haluaminen pysyä kavereina ja yhteyksissä. Hän sanoi suoraan lisäksi, että ainakin hän tahtoisi pitää oven auki sille, että joskus kemiamme voisivat silti kuulemma kohdata toisella tasolla. Sanoin tuohon ideaan kyllä heti (ok, päivän jälkeen, pääni selvittyä ensi-iskusta), että ei tule onnistumaan. Joku muu voisi olla kiinnostunut välitilaan roikkumaan jäämisestä, mutta en ainakaan minä. Kätevästi tuon asian ylipäätään toivominen tappoi tunteitani miestä kohtaan. Aloin nähdä hänet todella itsekkäänä. Aloin nähdä lisäksi monet hetket hänen aiemmastakin käytöksestään vain kovin itsekkäinä. Vaaleanpunaiset lasini lensivät helvettiin siis myös historian suhteen.

Ainoa intohimoinen tunnelmani miestä kohtaan tällä hetkellä onkin hänelle tunteiden ja itseensä tyytyväisyyden tasolla köniin antaminen. Ihmetyttää ja ärsyttää esimerkiksi juuri tuo välitilan toivominen paljon. Toisaalta kyrsii myös oma edes jonkinlainen intohimoinen tunnelma koko tyyppiä kohtaan. Toivoisin pääseväni tästäkin nopeahkosti yli.

Meidän ei kannattaisi varmaankaan olla miehen kanssa minkääntasoisia tuttavia enää, mutta olemme ainakin esimerkiksi naamakirjassa kavereita. Ja oikeastaan haluan kovasti seurata, onnistunko pääsemään tästä tämänhetkisestä vihaisuudestani eroon. Lisäksi miehellä on sentään mielenkiintoisia mielipiteitä maailmanmenosta.

En edes tiedä, onko tämä suhtautumiseni jokin merkki ja varmistus siitä narsismistani, jota olen aina välillä epäillyt. Ymmärtääkseni kaikki käyttäytyvät näin torjumisen jälkeen. Ja mielestäni tuon välitilatoivomisen jälkeen mitään muuta kuin ärsyyntyneisyyttä ei saisikaan tuntea. Narsismiin liittyen tosin, harva varmaan kehittelee testausjuonen tapaisia tarinoitani, mutta ymmärtäkää kiltit... vaikea oli oikeastaan nähdä itsessään liikaa ongelmaa, kun ympärillä olivat kaikki asiasta tietävät pitkäaikaiset tuttavani miehen selityksestä yhtä puulla päähän lyötyjä kuin minä. Tietenkään suhdekemioista ei kukaan voi sanoa ulkoa tarkemmin mitään. Eipä kyllä sisältäkään... tutustuin tosiaan vielä melkein 30-vuotiaana päiviä innoissani hahmoon, joka olikin yhtä totta kuin tarinoideni henkilöt. No, oli kyllä ihan söpö hahmo. Ehkä voin jopa käyttää häntä joskus jossain. Hahhaa.

Eräässä vaiheessa, tarkemmin ajateltuna viime viikonloppuna, aloin hymyillä jo aika korkeuksissa huitelevalle karmantasaustulkinnalleni. Harrastan sitä horoskooppeihin verrattavissa olevaa, tai vielä niitä typerämpää, suklaamunista ennustamista. Hyllytasolla pyöri talvella saamani Minni-hiiri. Minulle oli tullut tuosta jo aiemmin nimien ansiosta Kvanttimies mieleen. Unelmahahmoltani köniin saaminen alkoi vaikuttaa Minniin törmättyäni yhä enemmän vain tapahtumalta, jonka pitikin käydä toteen. En ole ihan varma, kuinka paljon mukamas Kvanttimiestä satutin. Hän kertoi joskus, että saatanasti. Hän olisi kuulemma ollut valmis menemään "all in". Ehkä hän vain sanoi noin. Yleensä tuollaisten asioiden totta ollessa niistähän yritetään vain hiljetä ja teeskennellä pois. Mutta, jos tilanne Kvanttimiehen suhteen oli paha, aivan oikein minulle, että itsekin sain turpaani ajatellessani jotain vaimoksi ryhtymistä. Oikeastaan minua olisi varmaan pitänyt sattua vielä enemmän. Ehdimme Kvanttimiehen kanssa tutustua kauemmin kuin unelmahahmon kanssa.

Ja niin Minni liiteli innoissaan yli kielekkeen...

Lisäksi mielenkiintoisesti unelmahahmon heittäessä homman roskiin selityksellä, että kumppanuutta ei ilmaantunut kokonaisessa viikossa (hah tosiaan...), aloin muistella yhä kauniimmin muutenkin nyt hiljan vain Kvanttimiestä. Hän sentään sanoi ja arveli hyvin, että olen outo ja kaukainen mahdollisesti siksi, että olen viettänyt periaatteessa koko aikuisikäni todella paljon omissa oloissani. Hän halaili ja piteli minua rauhallisesti lähellä nyt ajatellen kovin kauniisti. Tietenkin aika kyllä kultaa muistot. Enkä näe meidän Kvanttimiehen kanssa kuitenkaan onnistuvan, edes kai kavereina. Sanaharkkaa oli aivan liikaa. Ja, haluan olla muutenkin nyt vain ehdottomasti yksin.

Kevään kunniaksi aion keskittyä muun muassa kroppani kaunistamiseen. Olin tässä kuussa pitkään hellittämättömässä flunssassa, jonka ansiosta laihis tuli polkaistua radikaalisti käyntiin. Köniin saamisen ja vielä sairastamisen jälkeen oloa piristi huimasti huomata, että minullahan hemmetti näkyvät vatsalihakset. Enkä ole edes, myönnetään, treenannut niitä oikeastaan yhtään. Kiva nähdä, millaiset niistä ja koko kropastani saan, jos alan oikein paneutua asiaan. (Tietenkin vainoharhoineni tulkitsin taudin myös siten, että olen saanut jostain nyt sitten sen hivin. Tosin tuon taudin ensioireiden tulisi kestää kuulemma kuukauden verran. Ei ollut ihan noin pahaa sairastamista. Mutta mutta... hiemanko olen odottelemassa vielä parin kuukauden kulumista, testejä, ja sen jälkeen jatkamassa rauhallista nunnailuani. Toivottavasti tämä kestää pitkään. Eikä tietenkään sen ansiosta, että olisin nyt tautinen.)

Lisäksi, aion kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Myöhemmin tajusin ajatellessani aivan päästäni pyörällä olemistani liittyen unelmahahmoon, että jotkut ihmiset ovat varmaan vain tarkoitettuja olemaan yksin. He ovat siis parempia ja kauniimpia yksin, koko maailmaa tai vähintään lähipiiriään ajatellen. Olen asiat äärimmäisyyksiin vetävä ihminen. En saanutkaan omaa elämääni ja esimerkiksi juuri tavoittelemiani taidepuuhailujani oikeastaan yhtään eteenpäin, kun mietin vain miestä ja mahdollisia erilaisia tulkintoja hänen käytöksestään. Enkä välttämättä edes nauttinut tuosta, etenkään erilaisten tulkintojen pyörittelystä.

Yksin oleminen on niin helppoa ja kokonaisvaltaisesti turvallisen oloista. Kaikki langat omasta elämästä on vain omissa käsissä. Vielä kun ei onneksi ihan yksin sentään joka hetki joudu olemaan. On tuttavia ja kavereita, joita voisin arvostaa ja joihin voisin siis ottaa itse yhteyttä edelleen nykyistäni aktiivisemmin. Pitäisi piisata tosiaan aikaa, kun ainakin parisuhdeideat tekee mieli jättää sinne kielekkeelle tai itse asiassa rotkoon.

Eminem – Beautiful Pain feat. Sia