Kodinhengetär 2015

Nyt kun loppiainenkin on mennyt, tämän vuoden lupausten ja suunnitelmien liiallinen utopistisuuksiin tähtäily lienee sopivasti hellittänyt.

Voisin tänä vuonna vihdoin saattaa koko kämppäni sellaiseen kuntoon, että se kestää jonkun muunkin katseita.

What the heck?! Bitch, get a grip.

Minulla on tavallaan toimivia ratkaisuja tupa tulvillaan. Astiakaappi on kaikenmaailman roinan säilytystä varten, ja itse astiat kuivuvat pikkuhyllyssä tiskitasolla. (Kaikki lähti kaapin metallisista ja hankalan puoliontoista ritilöistä täynnä kalkkia. Oli kovat suunnitelmat hinkata kalkit irti ennen astioitani. Tärkeämpää tekemistä tuntuu vain piisaavan...)

Kylppärini on myös oma sisutustaivaansa. Inhoan ihoon liimaantuvaa suihkuverhoa. Järkeiltyäni tulin siihen tulokseen, että välineen tärkein tehtävä olisi suojella pöntön saumoja. Se on läheisin lattialla, ja lattia on kyllä helposti suihkun jälkeen lastattavissa. Ratkaisu: pöntölläni on suihkuverho. Istuinosan tasolta teipillä kiinnitetyllä jätesäkillä voitan kaikki kodikkuuskisat mennen tullen!

Home Alone 30 (Viitaten ikään, johon minulla on kyllä hmm huuuiiima runsas vuosi aikaa.)

Taiteilijaelämää... jos tässä nyt jotain positiivista katsantoa yrittää löytää.

Toisaalta se ehkä eniten kaipaamani joku muu ainakin täällä kämpässä saattaisi olla kissa. Olen käynyt innokkaasti katsomassa hylättyjen eläinten järjestön paikalla vittuuntuneen näköisiä raukkoja.

Muun muassa aiempien tekstien ja muiden tekeleiden kauneus saattaa siis kiinnostaa tulevaisuudessakin kämpän kauneutta enemmän. Äsken esimerkiksi laittelin joitain blogin vanhempia tekstejä rivitykseltään tasatasaukselle. Ei kenellekään muulle tule aallot liikkuvasta tekstin reunasta mieleen: ladonta näyttää vain sekavalta.

Ja, minulla on kämpän siistimisen lupaukseen liittyen sentään kokonainen vuosi aikaa!